Vuoden ensimmäiset

Toivon, että vuoden ensimmäinen päivä on enteellinen. Ainakin kirjallisuuden suhteen. Sain nimittäin tänään luettua kokonaista puolitoista kirjaa. Silläkin uhalla, että blogistani muodostuu lukupäiväkirja, kerron muutaman rivin molemmista kirjoista. Ne ovat sen ansainneet.

Diane Wynne Jones on vanha kirjailijasuosikkini. Hänen nuorten fantasiakirjansa jaksavat viehättää minua edelleen. Muistan lukeneeni ensimmäiset jo silloin, kun vielä olin varsinaista kohdeyleisöä. Nyt sain käsiini alennusmyynnistä Crestomancin maailmat -sarjan toisen osan, nimeltä Noidan veli. Todennäköisesti olen lukenut sen aiemminkin, mutta enpä muuta muistanut kuin kirjan tunnelman, joten jännitys säilyi hyvin yllä.
Wynne Jonesin maagisessa maailmassa on mielestäni jotain perin brittiläistä, yhtä aikaa nokkelaa, satumaista ja arkista. Suuria tunteita toki on myös, mutta isot eväskorit vievät usein niistä voiton. Tässä kirjassa käsiteltiin yllättävänkin vaikeaa sisarussuhdetta älykkäästi, lempeästi ja viihdyttävästikin. Täytyykin etsiä käsiini saman sarjan vielä lukemattomat osat.
Tämä Wynne Jonesin kirja on muuten suomennettu jo 1980, mutta 2010-luvun uusi painos on saanut aivan uudet kannet. Harmillista kyllä, uudet kannet ovat epäonnistuneet siinä suhteessa, että kirjan nimen tavaaminen kannen koukeroista on tavattoman vaikeaa ihan tavalliselle lukijallekin, saatikka sitten vaikka lukihäiriöiselle.

 

Diana Wynne Jones 1934-2011

 

Laura Lähteenmäen Iskelmiä on ollut lukulistallani jo pitkään. Nyt ahmin kirjan pikavauhtia ja olin taas vaikuttunut Lähteenmäen ilmiömäisestä kyvystä ujuttautua päähenkilöidensä nahkoihin. Kaunis kieli taipuu ajoittain ajatuksenvirraksi ja kuvastaa päähenkilön sisäistä maailmaa hienosti. Nuoren tyttöpäähenkilön, Aino Mallisen, rakkaudenkaipuussa on jotain hyvin yleisinhimillistä ja liikuttavaa. Paha vain, että häneen iskee silmänsä tasapainoton Samuli. Parisuhdeväkivallasta on kirjoitettu nuorille todella vähän, joten kirjalla on varmaan aiheensakin puolesta ollut tilausta. Loppuratkaisu on minusta myös hyvä, päähenkilön kannalta toiveikas, mutta ei epäuskottava tai liian selittelevä.
Kirja on myös realistinen kuvaus siitä, miten kasvukipuilevan nuoren maailma on vanhemmilta suljettu. Vanhemmilla saattaa olla käsitys, että jotain on pielessä, mutta useinkaan he eivät tiedä, milloin pitäisi auttaa tai millä tavalla. Tämän kirjan soisikin kuluvan paitsi nuorten, myös heidän vanhempiensa käsissä.

Haa, nytpä sainkin 100 kirjan lukuhaastevihkooni peräti kaksi merkintää. Paremmalta näyttää.