Yhdessä on hauskempaa

Keittiön tuolilla könöttää parhaillaan pahvilaatikollinen lastenkirjoja. Kuu-Koo-Kuukeli ja muita vuodenaikasatuja syntyi neljän kirjoittajan yhteistyönä. Lisäkseni siihen satuilivat Jussi Matilainen, Merja Mäki ja Kristiina Mäkimattila. Lasten satukokoelmassa äärettömän tärkeä on myös kuvitus, joka on Krissen käsialaa, raikas ja ihana.
Yhdessä kirjoittaminen on tavattoman kivaa ja kamalaa. Olen tehnyt jos jonkinlaisia projekteja porukalla. Ideointivaihe on yleensä hirviän hauska. Tuntuu, että toisten ideat jalostavat omatkin paremmiksi, yksi plus yksi on vähintään neljä. Melkein jokaisen kirjan kohdalla tulee niitäkin vaiheita, että itseltä loppuu usko tai joku ymmärtää jotain väärin. Onneksi pienet vastamäet ovat voitettavissa, kaikki asiat sovittavissa ja hauskaa on aina enemmän kuin tylsää. Melkein parasta on se, että jos itsellä on kiireitä ja muut projektit painavat päälle, joku aina jaksaa sitkeästi puurtaa käsikirjoituksen maaliin asti - eli sille löydetään kustantaja ja posti tuo lopulta kotiin jännittävän paketin.
Itse halusin Kuukelin saduissa vähän tunnelmoida, kirjoittaa lyhyitä iltasatuja, joissa on perinteisiäkin hahmoja ja erityisesti lähiluontoa. Innostuin myös runoilemaan, riimittelyä ja tasarytmistä pääosin. Huhtikuun yössä tosin rytmi rikkoutuu, minkä ajattelin kuvaavan päähenkilön oikukasta luonnetta - tai sitten olin vain liian laiska työstämään rytmiä loppuun asti.
Lukekaahan satuja, ystävät.

Tampereen historiaa toisin

J.S. Meresmaa: Naakkamestari, Robustos, 2016

Tampere, vaihtoehtohistoria, steampunk. Voiko yhdistelmä toimia? Hiukan epäilytti tarttua Robustoksen pienoisromaanikilpailun voittajaan - mutta aivan turhaan. Vuosi on 1900. Nuori, raajarikkoinen Enni työskentelee valumestari Lundanin verstaassa ja kaipaa vanhempiaan. Elämä on jakanut hänelle huonot kortit, mutta kun huussin takaa löytyy loukkaantunut naakka, kaikki muuttuu. Ehkäpä Enni vihdoin löytää jotain omaa, kenties jopa vanhempien mysteeri vihdoin selviää.
J.S. Meresmaa on valanut maailmansa taitavasti tutuista ja vieraista aineksista. Työläiskaupungin tuoksut, tunnelmat, elämänkohtalot, Aamulehden uutiset, ursiinien heimo ja valtavat naakkaparvet kietoutuivat kiehtovaksi seikkailuksi, kirjaksi, jota ei malta laskea käsistään.
Naakkamestari toi jostain syystä mieleeni Sari Peltoniemen maanläheisen fantasian, erityisesti Suomun. Tarina on toki hyvin erilainen, mutta tunnelmassa on jotain samaa. Naakkamestari kiinnostanee yläkouluikäisiä lukijoita, mutta sillä on paljon annettavaa myös vanhemmille lukijoille.

Ostin kirjan kirjailijalta.

Ensimmäinen kirjoitus, jossa julistaudun paremmaksi bloggaajaksi
Olen toivoton blogisti. Tämä lienee kolmas tai neljäs aloittamani blogi. Ongelma ei ole niinkään alkumetreille hyytynyt innostus, vaan hukatut salasanat ja unohdetut blogit.
Tätä blogia en hukkaa, vannon. Tätä blogia varjelen ja vaalin tarkemmin kuin kotini ainoaa avainta! (Tässä kohtaa eräät tosin voisivat hiukan hymähtää.) Tähän blogiin tulen kirjoittamaan vain kirjoista ja kirjoittamisesta. Tätä blogia eivät valtaa kissani, koirani, kanini, lampaani tai kanani. Ainakaan ihan helpolla tai aivan heti.

Niin kuin jokainen aamu, myös jokainen blogi on uusi alku. Olen siis tästä lähtien parempi bloggaaja. En sorru, unohda, jätä heitteille, enkä lavertele turhista, vaan bloggaan tärkeistä, ihanista, kamalista, kauniista, salaperäisistä ja lempeistä asioista. Sellaisista, joita voi kohdata tai tapahtua kuuttomana yönä tai pohjattoman järven rannalla.